Custom pyörällä Saksan autobaanalla


Kaikki varmaan tietävät, että Saksan autobaanoilla ajetaan lujaa, harva sen sijaan, ennen ensikokemusta, tajuaa kuinka lujaa.


Miten siellä sitten pärjää Custom mallisella
moottoripyörällä, jonka ”mukavan” ajonopeuden yläraja on siinä 120 km/h paikkeilla?


Pärjäähän siellä, jos muistaa pari äärimmäisen tärkeää
pointtia: älä MILLOINKAAN mene sille kaikkein vasemmanpuoleisimmalle kaistalle
(jos kaistoja on kolme tai enemmän) koska siellä nopeudet alkavat kakkosella, 250 km/h lasissa, ei ole poikkeus. Se on niin nopea vauhti, että lähtiessäsi
ohittamaan, itse vaikkapa 120 – 140 vauhdilla, takana tuleva raketti ei vielä välttämättä edes näy peilissä, kun se on jo mennyt ohi – tiedätkö edes, kuinka pitkä
jarrutusmatka 250 km/h ajavalla autolla on, ja huomaako sen kuski, siinä vauhdissa, kapeaa moottoripyöränperää kaistallaan?


Tärkein ohje kaikista: katso taustapeilejäsi KOKO AJAN! Pitkä baana on puuduttava, ja jos olet jo 4-5 tuntia sitä ajanut, niin herpaantuuhan siinä tarkkaavaisuus, mutta jos haluat selvitä hengissä, niin et herpaannu,
vaan tuijotat niitä peilejä jatkuvasti!! Väsymiseen auttaa vain kunnon tauot.


Jos kaistoja on vain kaksi, ja haluat ohittaa edellä
matelevan rekan, odota, että jokin hitaampi auto tekee sen takanasi ja sitten lyöttäydy siihen remmiin mukaan. Näin varmistat edes näkyvyytesi.


Kun sitten lähtee ohittamaan, ja kuljette useamman pyörän letkassa, jokainen katsoo oman paikan itse, ei pidä sokeasti seurata johtajaa, eikä välttämättä edes siirtyä letkana siihen ohituskaistalle. Jokainen tekee
oman ohituksensa, ja sitten muodostatte uudelleen kuvion, jossa ajatte. Ei myöskään kannata ohittaa kilometrikaupalla rekkoja kerrallaan, koska jos et
pysy siinä n. 150 km/h vaadittavassa vauhdissa keskikaistalla, ja varsinkin jos kaistoja on vain se kaksi, niin takana tulevien pinna alkaa kiristyä, tai ne vaan hyppää selkääsi!


Saksalaisilla on hauska tapa roikkua siinä parin metrin päässä takapenkistäsi, vaikka eivät ihan niin läheisyysriippuvaisia olekaan, kun naapurikansa Ranska. Mutta sekin kuuluu kulttuuriin, ja jarruvalojen väläyttely ei aiheuta kummoistakaan reaktiota, jos ei oma hermo kestä, niin tiensivuun sitten vaan
päästämään letka ohitse. Paitsi tietty motarilla, jossa EI SAA PYSÄHTYÄ, muuten kun merkityillä alueilla.


Opettele myös laittamaan pyöräsi hätävilkut päälle (jos
sellainen toiminto pyörässäsi on) baanoilla liikenne pysähtyy usein kun seinään, joko onnettomuuden vuoksi, tietyön tai AINA kun kolme kaistaa vaihtuu
kahdeksi (en jaksa ymmärtää miksi on niin vaikeaa sujuvasti vaan vetoketjuna jatkaa matkaa, mutta ei, vedetään ihan kaistan tappiin asti ja sitten
siirrytään viereiselle, ja ruuhka on valmis! – luulisi kun kyseinen kansakunta on jo tovin baanoillaan kulkenut, että jotain säätöä tuohonkin olisi keksitty) Hätävilkut
ovat merkki takana tuleville, että vauhti on hidastunut, jarruta! Jos pyörässäsi tätä toimintoa ei ole, siirry niin, että takanasi tuleva näkee edessäsi vilkkuvat auton hätävilkut.


Baanoja pitkin pääsee nopeasti Saksan läpi, jos ei sitten
satu kovin montaa ruuhkaa matkalle, jotka saattavat kestää tuntejakin yhteensä. Saksassa on usein myös maanteillä 100 km/h rajoitus, eli niitäkin
suosimalla matka etenee ja maisemat ovat moninkertaisesti mielenkiintoisemmat.
Kun jatkat edelleen vielä pienemmille teille, löydät upeita mutkateitä vehreissä metsissä, ja idyllisiä pikkukyliä.


Jos kuitenkin on pakko kiiruhtaa, niin baanoilla on myös
kaikki palvelut siinä tienlaidassa, eli pystyt halutessasi ”ohittamaan” koko Saksan poikkeamatta tieltä mihinkään pidemmälle. Saksassa motarit ei maksa
mitään, kuten ne tekevät Ranskassa ja Espanjassa.


SRD