Araratissa Mt Ararat

Moottoripyöräilyn Peter Pan -Seikkailun alku


MOOTTORIPYÖRÄILYN KIPINÄ

Vuosi oli 1970. Kuukausi oli elokuu ja päivä joku sen kuukauden viimeisen viikon pimeistä illoista. Minulla ja Magnuksella, kansakouluaikaisella parhaalla ystävälläni oli selkeä suunnitelma. Se suunnitelma oli päästä ajamaan naapurimme Waldemarin Soliferillä. Se oli punainen Export -malli.

Saimme Soliferin hiljaa liiteristä ulos. Niin ikään saimme työnnettyä sen pienelle metsätielle kenenkään huomaamatta. Kun arvelimme olevamme turvallisen matkan päässä päätimme käynnistää Soliferin. Olimmehan monta kertaa seuraneeneet kuinka Waldemar sen käynnistää. Bensahana auki, nokka alamäkeen ja muutama napakka polkaisu. Polkaisumme eivät olleet kovin napakoita pituudestamme johtuen, mutta riittävän napakoita, että saimme Soliferin kaikki 50 kuutiota räjähtämään käyntiin!

Seuraavat 300 metriä olivatkin sitten yhtä juhlaa. Minä olin pitkäntikun vedossa voittanut ensimmäisen ajovuoron ja Magnus istui takana. Sitten osui kohdalle iso monttu, tai ainakin isompi kuin pystyin käsitelemään ja mopo lähti ensimmäistä, mutta ei viimeistä kertaa elämässäni, käsistä.

Tarkalleen ottaen suistuimme ojaan. Oja oli sen verran syvä ja vetelä, että emme saaneet Soliferia omin avuin sieltä pois. Sen sijaan sain omin avuin valita pihakoivustamme mieleiseni oksan. Isäni teki parhaansa, mutta koivuraipan iskut eivät enää auttaneet. Kipinä moottoripyöräilyyn oli jo syttynyt. Toistaiseksi se kipinä ei ole osoittanut mitään sammumisen merkkejä, pikemmin päinvastoin.

Kaasaria tuunaamassa suomiajossa.

MATKUSTAJASTA MATKANJÄRJESTÄJÄKSI

Oma elämäni meni jatakuinkin luterilaisen kaavan mukaan 25-vuotiaaksi. Siinä kohdassa kun farmarivolvon perältä puuttui enää kultainen noutaja, päätin silloisen tyttöystäväni kanssa myydä kaiken ja lähteä kibbutzille keräämään appelsiinejä. Appelsiinit vaihtuivat nopeasti kala-altaiksi, joilla pääsin parissa kuukaudessa tavoitelemaani työhön. Pääsin John Deeren rattiin kuljettamaan kalasäilöitä! Matkavaihde juuttui sillä matkalla päälle ja Israelin jälkeen paluuta entiseen ei enää ollut.


Vuosi oli 1995. Kuukausi oli marraskuu kun istuin neljättä päivää kamelin selässä Rajasthanin autiomaassa Intiassa. Olin ostanut viiden päivän safarin, kun yksi tai korkeintaan kaksi päivää olisivat riittäneet hyvin. Kamelini oli hidas ja laiska. Se jäi aina jälkeen muista. Sillä kerralla koitin potkia kameliini vauhtia vähän reippaammin. Kamelini pillastui ja heitti minut selästään. Alusta saakka huono romanssimme loppui siihen.

Viisi tuntia myöhemmin istuin jaisalmerilaisen sairaalan röntgenhuoneen odotussalissa. Se on tarkalleen ottaen se hetki kun idea omasta matkayrityksestä syntyi. Mieleeni tuli, että voisikohan matkustamisella ansaita pari markkaa sen sijaan että jokainen menee. Kyllä sillä voi vaikka mitään rikastumisen vaaraa ei ole. Elämän laatu korvaa kuitenkin uudet sohvakalustot mennen tullen palatessa.

Ensimmäisen matkan rytmiryhmän kanssa Calkutan yössä!

Tammikuussa 1996 ostin ensimmäisen tietokoneeni ja kotisivuohjelman.

Ensimmäisiin viikkoihin en ymmärtänyt miten ohjelman pystyy saamaan mitään aikaiseksi, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti, ja heinäkuussa 1998 lensin ensimmäisen moottoripyöräryhmäni kanssa ostamaan Enfield-merkkisiä moottoripyöriä Intiasta.

Maaliskuussa 1997 olin tehnyt ryhmän kanssa ensimmäisen junamatkan niin ikään Intiassa!


Omalla kohdallani uskon, että matkustamisen tarve on ainakin osittain myös geenivika. Sukumme on ollut aina kova matkustamaan. Yksi sukuhaara tulee Tanskan viikingeistä, yksi Ruotsista ja yksi Pohjanmaalta. Siirtolaisvuosina isoäitini vanhemmat muuttivat USA:an ja kaikki serkkuni asuvat siellä tänäkin päivänä. Isoäitini veli osti itselleen 80-vuotis lahjaksi maailmanympärimatkan!

Matkustamisen geenivika ilmenee myös siten, että kahden kotiviikon jälkeen tulee levoton olo ja alkaa tuntumaan, että ei koskaan pääse mihinkään. Tässä nykyisessä työssä tuo geenivika on kuitenkin iso etu!

Maihinnousu Kolumbiaan (tulimme purjelaivalla Panamasta Kolumbiaan ja pyörät rantaan kumiveneellä yksitellen).

PETERPANBIKEN ENSIMMÄINEN MP-MATKA

Tänään Solifer Exportin lainaamisesta saamastani selkäsaunasta on kulunut 43 vuotta. Kymmenen viimeistä niistä vuosista on mennyt kokonaan moottoripyörämatkailun merkeissä.

PeterPanBiken ensimmäinen moottoripyörämatka ei ollut enempää eikä vähempää kuin kuin aikakonematka Intian Agrasta Suomen Helsinkiin. Tarkalleen ottaen ne aikakoneet olivat merkkiä Royal Enfield Bullet Machismo 500.

Tuosta monivärisestä ja unohtumatomasta matkasta on edelleen näkyvissä, tämän päivän valossa hyvinkin liikuttavan näköinen blogi PeterPanBiken kotisivuilla.

Matkaa Enfieldeillä tehtiin Agran ja Helsingin välillä vähän reilu 10000 kilometriä, eikä teknisistä ongelmista ollut minkäänlaista puutetta. Päinvastoin ne alkoivat heti kun ajoimme pyöriä Agra Motorcycle Shopista hotellille. Omani pyöräni heitti öljyä jaloille ja Pakistanissa kansipahvi sitten paukahti.

Onnellisia pölynaamoja PPB ensimmäisellä Kambodzan matkalla!

Viimeiset 10 vuotta olen ollut kahden renkaan päällä ja keskittynyt moottoripyörämatkojen tekemiseen, Sami Hokkasen kanssa.

Kaiken toiminnan perusajatus on kuitenkin pysynyt samana alusta asti ja on edelleen. Se on ollut uteliaisuus. Halu nähdä, mitä aidan toisella puolella on. Halu tehdä elämyksiä ja seikkailuja. Kokea, nähdä, haistaa ja maistaa! Avartaa omaa mieltä ja avartaa asiakkaideni mieltä.

Mitä enemmän tunnemme mustia, keltaisia, sinisiä ja punaisia ihmisiä, sitä enemmän ymmärrämme, että jokainen ihminen on yksi ja sama ihonväristä riippumatta.

Jokainen meistä on vain oman kulttuurinsa tuote!


Matkaterveisin Peter Ruotsalo